You’re so sad maybe you should buy a happy meal You’re so skinny you should really Super Size the deal

Heippa! Aattelin tässä sit kirjottaa postauksen kiusaamisesta, itsetunnosta, itsekunnioituksesta, painoihanteista jne... Näitä löytyy niin paljon, ja asia on mulle tärkeä, niin aattelin kirjottaa sit itekkin tämmösen postauksen.

Mun mielestä, ja monen muunkin, tässä mailmassa kiinnitetään liika huomiota ulkonäköön. Siihen, miten ihminen käyttäytyy. Hiuksiin. Vaatteisiin. Jalkoihin. Käsiin. Nenään. Silmiin. Kaikkeen!!! Mä saan oman ulkonäköni takia liikaa huomiota. Voisin varmaan kirjottaa tässä tunnin pelkästään listaa, mihin ihmiset kiinnittää huomiota minussa. Ehkä sen teenkin. :D Toivon, että oletpa sitten kaverini tai joku anonyymi blogini lukija, niin miettisit, mitä sanot toisille heistä itsestään. Mistä auot päätä, mistä olet kateellinen, mikä kannattaa pitää pään sisällä.
Mä saan ite kuulla mm. näistä aioista:
- mä oon liian laiha
- mulla on liian pitkät hiukset
- mä oon liian naisellinen
- mä meikkaan (sillon ku huvittaa)
- mä käytän "outoja" ja massasta poikkeavia vaateita (ehkä seuraan aikaani, so what?)
- mun farkut on liian tiukat
- mä ostan liian kalliita vaateita
- mä lakkaan kynteni (aina välillä)
- mä kävelen oudosti
- mä kuuntelen outoo musaa (tää mua erityisesti ihmetyttää, ku kuuntelen lähinnä paikallisesta massasta poikkeevaa musaa, mut samaa kuuntelee suunnilleen puolet maailmasta!)
- mä oon liian hyvä koulussa
- mä oon liian huono koulussa
- oon liian kevyt rakenteinen
- en syö tarpeeks
- syön outoo ruokaa
- oon joskus liian äänekäs
- puhun välillä liikaa
- joskus puhun liian hiljaa
- joskus puhun liian vähän
- herään liian aikasin
- meen nukkumaan liian myöhään
- en aina jaksa käyttää kaikkea vapaa-aikaani kouluun
- tai siivoamiseen
- tai mihinkään muuhunkaan
- tiiän liian paljon kauneudenhoidosta
- ja ravitsemuksesta
- ja paaaljon teoriaa muistakin asioista
- käytän joskus liian sivistynyttä kieltä ja hienoja sanoja
- käytän laukkua repun siasta
- mulla on outo pipo
- syön liian hitaasti
- käytän liikaa rahaa muuhun kuin ruokaan
- ostan musan kaupasta kun vois ladata ilmaseks netistä (koska kunnioitan tekijänoikeutta)
- oon joskus liian maissa
- ja joskus liian ilonen
- en osaa aina olla vakava (sen sijaan hihittelen itsekseni :D)
- jos mä joskus säikähän jotain tms. niin päästän mailman epämääräisemmän äänähdyksen (ja kaikki kattoo mua kun hullua tai kanaa sikojen seassa)
- saatan olla joskus liian syvällinen ja filosofinen ajattelia
- oon joskus mukavuudenhaluinen
- ja laiska
- mun muisti pätkii (koko ajan)
- oon jossain töissä liian hidas
- musta ei erota oonko nainen vai mies
- käytän naisten vaatteita
- ja mulla on naisten hiukset
- oon "nainen" (muiden mielestä)
- en oo muutenkaan maskuliininen
- ja istunkin oudosti
- kirjotan liian pienellä käsialalla
- katon outoja leffoja (koska muut ei tajuu niitä)
- kuka tämmösen paskan kaveri haluis olla? (ainii, teitä on ehkä 30 :))
- en hyväksy Facebookissa kaveriks ihmisiä, jotka ei oo mun kavereita oikeesti (enkä ees tunne kaikkia "kavereita")
- kasvan liian nopeesti
- oon joskus liian itsekäs
- JA mun jutut on välillä liian hulluja ja mielikuvitus laukkaa

Siinä ois kaikki. HUH! Kesti melkein tunti kirjottaa kaikki. Eikä kaikki oo oikeesti minkään järjen mukaisia. Mulle ollaan ilmeisesti kateellisia. Muhun on helppo purkaa ongelmat. Mut oikeesti jos teillä on ongelmia, jutelkaa vaikka psykologille. Mua, eikä meitä muitakaan "outoja" ihmisiä, oikeesti kiinnosta ne. Meidänkää itsetunto ei oo huipussaan. Mutta silti. Olemme omia itsejämme. Emme häpeä sitä. Rakastakaa tekin itseänne. Huono itsetunto ei oo hyväksi. Ei kannata miettii, mitä kiusaajat sanoo. Niillä on niitä ongelmia. Ne päätyy sinne katuojaan. Mieti. Kuinka moni julkkis on koulukiusattu? Tai kuinka monelle on huudeltu vielä vuosia ennen hänen julkisuuttaan, kaduilla? Mutta siellä he ovat mailman huipulla. Tiedän, miten huutelu voi satuttaa. Oon kärsiny siitä pitkään. Käyny pohjalla monesti. Joutunu uusiin ongelmiin. Mutta. AINA on toivoa. Koska tässä mä oon vielä olemassa. Hengissä. Onnellisena. Tiiän, että erittäin harvoin  ihminen ei pääse yli ongelmistaan. Kärsii niistä tavalla tai toisella kuolemaansa asti. Mutta niin kauan kuin Sinä olet siinä lukemassa tätä blogia ja oot elossa, on toivoa. Usko itseesi. Elä elämääsi täysillä. Älä ajattele millainen voisit olla, vaan millainen olet. Hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet. Sellaiseksi olet syntynyt. Miksi sitä muuttamaan?

Sit vielä painoihanteista. Ne on oikeesti aika anorektiset. Moni alipainoinenkin tyttö tai poika miettii, kuinka läski hän on. Moni normaalipainoinen miettii, kuinka läski on. Tunnustan, että mielestäni laihuudessa on se joku. Enkä muiden mieliksi lihota kymmentä kiloa, jotta olisin reilusti normaalipainoinen. Mua kattoo moni normaalipainoinen ja sanoo, että kun hän on niiiin läski ja mä oon niin laiha. Jookivakiittimoimoi. Oot normipainoinen ja mä laiha. Onko jotain vikaa? Hyväksy itsesi, muuta en vaadi. Ei kannata miettiä, kuinka anorektinen voisit olla. Elämä on liian lyhyt siihen. Ja oikeesti. Ei se oo niin helppoo yrittää elää, kun koko ajan joku luu hankaa jotain. Se oikeesti sattuu. Nimen omaan fyysisesti. Missä oikeesti istut, jos ei oo lihaa tai läskiä alla, kun on kova penkki? No etit viis minuuttia sitä oikeaa asentoa (ja jos ei onnaa, ni joko makaat tai seisot). Sama juttu selän kaa, kun ei oo mitään sitä tukemassa. Mut sama juttu jos oisin normaalipainoinen. Nimittäin en muutaisi painoani. Enkä nyt ainakaan ryntää juomaan litraa oliiviöljyä. Vaikka mietin, mitä syön ja mitä se tekee tälle kropalle, niin ei se toisaalta tarkota, että söisin pelkää porkanaa. Mutta nyt puhutaankin jo stereotypioista.

En muuten jokaista kirjotusvirhettä poista ainakaan pariin päivvän. Ei oo aikaa. Ois elämä elettävänä.
Mutta seuraavaan kirjotukseen asti, pitäkää ittenne elossa! Pysykää kauniina!
XOXO, Arttu