He-heei! Siit on todellakin pitkä aika, ku viimeks oon tänne kirjotellu. Siis puol vuotta. Mä en ees tiiä kannattaaks mun selitellä tätä taukoo. Täs on tapahtunu ihan liikaa. Mm. se, että meidän rakas koneemme kaatu pari kertaa ja piti ostaa uus, ja kaikki kuvat ja suunnitellut kuvapostaukset meni siinä samalla...
Nyt sit kun tänne suvaitsin tulla, niin tälle mun blogille pitää ihan oikeesti tehä jotain. Ainaki vähä vaihtaa lookkia ja ehkä nimi tms. Kattelin taas noita vanhoja postauksia, ja niitä vois ainaki muokata. Silleensä, että ne ois suomeks, ja ees mä ymmärtäisin sitä tekstiä. (kaikki jotka mun puhetta kuuntelee tietää, että se ei oo selvää, enkä osaa kunnolla suomee (vaikka oonki suomalainen) ja tää teksti kärsii samasta viasta :DD) Ja sit voisin varmaa vähän tihentää tätä päivittelyä. Liittyä pariin sivustoon, et tulis lisää rakkaita lukijoita. (huomatkaa; ei lukioita vaan lukijoita) Ois kans kiva kirjottaa tätä muillakin kielillä (joko eri blogiin tai tähän samaan) ja tehä videoita. Ja sit ihan oikeesti painottaa muotiin ja kauneuteen. Mulla on jo nyt miljoona juttua, mistä voisin tehä postauksia tai videoita...
Muutokset tulee varmaa seuraavan parin kuukauden aikana. Täs ois mm. yks töhakemus tehtävänä ja flunssa parannettavana ennen sitä. Mutta siis infoon (tietysti) tänne, kun kaikki on vähä ajankohtasempaa.
- All for now,
XOXO,
Arttu -
perjantai 10. helmikuuta 2012
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
10 second of my life...
Heippa hei ja moikka moi! (Kuten Riitta Väisänen joskus hyvinä aikoina sanoi...)
Aattelin tehä taas tälläsen syvällisen ja puhuttelevan postauksen. Pitäny ees jotain kirjottaa tänne, mut joo... Ei oo tullu kirjotettuu. :DD
No sit itse asiaan. 10 sekunttia elämästäni. Tää tapahtu tänään, tossa 200m meidän kodista tonne huitsinnevadaan päin. Olin siis vähän aikasemmin rauhassa kävelemässä kotiin. Kerron nyt vielä, että asun täläsessä hölmössä kylässä tämmösellä ok-talo alueella (joka sekin rakennettu joskus '60 ja '70 luvilla...), ja nää ihmiset on oikeestaan sen mukasia. Siinä oli sitten jonkun ihmisen talo silleensä, että se talo oli kolmen tien risteyksessä. Siinä tien laidalla oli sitten iso trampoliini, jossa kolme ehkä 7 tai 8 vuotiasta tyttöä pomppi. Minä siinä sitten rauhassa kävelen kotiin. Mutta yht'äkkiä nää tytöt alkaa huutelee mulle "Moi, moi moi" "Helllouuuuu hellouuuu"... Mä pari kertaa katon heitä justiinsa, että hyvää päivää vaa teillekki. Oli jotenki niin random fiilis taas. Ei siinä sitten muuten mitää, tätä tapahtuu melkeen joka päivä. Mutta mun teki mieli (jostainkummansyystä) mennä puhuu niille sit ranskaa. Suomi ja enkku taipu heiltä nähtävästi hyvin, mut kuis ranska? :D Oisin kyl halunnu nähä heiän ilmeet kun tämä random poika tuleeki puhumaan ranskaa ystävällisesti "Bonsoir. Moi, c'est Arthur. Et toi?" "Hyvää iltaa. Olen Arttu. Entäs sinä?". (Noissa nimissä Arttu on se mun oikee nimi ja Arthur vaa kivempi ranskalainen nimi). Että tällästä.
Mut varmaa sit huomen pitää laittaa ehkä jotain kivempaa postausta... Sitä aatellen, et on tullu taas tehtyy ja ostettuu kaikkee kivaaa! :)
Mut ens kertaan sit!
XOXO,
Arttu
Aattelin tehä taas tälläsen syvällisen ja puhuttelevan postauksen. Pitäny ees jotain kirjottaa tänne, mut joo... Ei oo tullu kirjotettuu. :DD
No sit itse asiaan. 10 sekunttia elämästäni. Tää tapahtu tänään, tossa 200m meidän kodista tonne huitsinnevadaan päin. Olin siis vähän aikasemmin rauhassa kävelemässä kotiin. Kerron nyt vielä, että asun täläsessä hölmössä kylässä tämmösellä ok-talo alueella (joka sekin rakennettu joskus '60 ja '70 luvilla...), ja nää ihmiset on oikeestaan sen mukasia. Siinä oli sitten jonkun ihmisen talo silleensä, että se talo oli kolmen tien risteyksessä. Siinä tien laidalla oli sitten iso trampoliini, jossa kolme ehkä 7 tai 8 vuotiasta tyttöä pomppi. Minä siinä sitten rauhassa kävelen kotiin. Mutta yht'äkkiä nää tytöt alkaa huutelee mulle "Moi, moi moi" "Helllouuuuu hellouuuu"... Mä pari kertaa katon heitä justiinsa, että hyvää päivää vaa teillekki. Oli jotenki niin random fiilis taas. Ei siinä sitten muuten mitää, tätä tapahtuu melkeen joka päivä. Mutta mun teki mieli (jostainkummansyystä) mennä puhuu niille sit ranskaa. Suomi ja enkku taipu heiltä nähtävästi hyvin, mut kuis ranska? :D Oisin kyl halunnu nähä heiän ilmeet kun tämä random poika tuleeki puhumaan ranskaa ystävällisesti "Bonsoir. Moi, c'est Arthur. Et toi?" "Hyvää iltaa. Olen Arttu. Entäs sinä?". (Noissa nimissä Arttu on se mun oikee nimi ja Arthur vaa kivempi ranskalainen nimi). Että tällästä.
Mut varmaa sit huomen pitää laittaa ehkä jotain kivempaa postausta... Sitä aatellen, et on tullu taas tehtyy ja ostettuu kaikkee kivaaa! :)
Mut ens kertaan sit!
XOXO,
Arttu
perjantai 3. kesäkuuta 2011
You’re so sad maybe you should buy a happy meal You’re so skinny you should really Super Size the deal
Heippa! Aattelin tässä sit kirjottaa postauksen kiusaamisesta, itsetunnosta, itsekunnioituksesta, painoihanteista jne... Näitä löytyy niin paljon, ja asia on mulle tärkeä, niin aattelin kirjottaa sit itekkin tämmösen postauksen.
Mun mielestä, ja monen muunkin, tässä mailmassa kiinnitetään liika huomiota ulkonäköön. Siihen, miten ihminen käyttäytyy. Hiuksiin. Vaatteisiin. Jalkoihin. Käsiin. Nenään. Silmiin. Kaikkeen!!! Mä saan oman ulkonäköni takia liikaa huomiota. Voisin varmaan kirjottaa tässä tunnin pelkästään listaa, mihin ihmiset kiinnittää huomiota minussa. Ehkä sen teenkin. :D Toivon, että oletpa sitten kaverini tai joku anonyymi blogini lukija, niin miettisit, mitä sanot toisille heistä itsestään. Mistä auot päätä, mistä olet kateellinen, mikä kannattaa pitää pään sisällä.
Mä saan ite kuulla mm. näistä aioista:
- mä oon liian laiha
- mulla on liian pitkät hiukset
- mä oon liian naisellinen
- mä meikkaan (sillon ku huvittaa)
- mä käytän "outoja" ja massasta poikkeavia vaateita (ehkä seuraan aikaani, so what?)
- mun farkut on liian tiukat
- mä ostan liian kalliita vaateita
- mä lakkaan kynteni (aina välillä)
- mä kävelen oudosti
- mä kuuntelen outoo musaa (tää mua erityisesti ihmetyttää, ku kuuntelen lähinnä paikallisesta massasta poikkeevaa musaa, mut samaa kuuntelee suunnilleen puolet maailmasta!)
- mä oon liian hyvä koulussa
- mä oon liian huono koulussa
- oon liian kevyt rakenteinen
- en syö tarpeeks
- syön outoo ruokaa
- oon joskus liian äänekäs
- puhun välillä liikaa
- joskus puhun liian hiljaa
- joskus puhun liian vähän
- herään liian aikasin
- meen nukkumaan liian myöhään
- en aina jaksa käyttää kaikkea vapaa-aikaani kouluun
- tai siivoamiseen
- tai mihinkään muuhunkaan
- tiiän liian paljon kauneudenhoidosta
- ja ravitsemuksesta
- ja paaaljon teoriaa muistakin asioista
- käytän joskus liian sivistynyttä kieltä ja hienoja sanoja
- käytän laukkua repun siasta
- mulla on outo pipo
- syön liian hitaasti
- käytän liikaa rahaa muuhun kuin ruokaan
- ostan musan kaupasta kun vois ladata ilmaseks netistä (koska kunnioitan tekijänoikeutta)
- oon joskus liian maissa
- ja joskus liian ilonen
- en osaa aina olla vakava (sen sijaan hihittelen itsekseni :D)
- jos mä joskus säikähän jotain tms. niin päästän mailman epämääräisemmän äänähdyksen (ja kaikki kattoo mua kun hullua tai kanaa sikojen seassa)
- saatan olla joskus liian syvällinen ja filosofinen ajattelia
- oon joskus mukavuudenhaluinen
- ja laiska
- mun muisti pätkii (koko ajan)
- oon jossain töissä liian hidas
- musta ei erota oonko nainen vai mies
- käytän naisten vaatteita
- ja mulla on naisten hiukset
- oon "nainen" (muiden mielestä)
- en oo muutenkaan maskuliininen
- ja istunkin oudosti
- kirjotan liian pienellä käsialalla
- katon outoja leffoja (koska muut ei tajuu niitä)
- kuka tämmösen paskan kaveri haluis olla? (ainii, teitä on ehkä 30 :))
- en hyväksy Facebookissa kaveriks ihmisiä, jotka ei oo mun kavereita oikeesti (enkä ees tunne kaikkia "kavereita")
- kasvan liian nopeesti
- oon joskus liian itsekäs
- JA mun jutut on välillä liian hulluja ja mielikuvitus laukkaa
Siinä ois kaikki. HUH! Kesti melkein tunti kirjottaa kaikki. Eikä kaikki oo oikeesti minkään järjen mukaisia. Mulle ollaan ilmeisesti kateellisia. Muhun on helppo purkaa ongelmat. Mut oikeesti jos teillä on ongelmia, jutelkaa vaikka psykologille. Mua, eikä meitä muitakaan "outoja" ihmisiä, oikeesti kiinnosta ne. Meidänkää itsetunto ei oo huipussaan. Mutta silti. Olemme omia itsejämme. Emme häpeä sitä. Rakastakaa tekin itseänne. Huono itsetunto ei oo hyväksi. Ei kannata miettii, mitä kiusaajat sanoo. Niillä on niitä ongelmia. Ne päätyy sinne katuojaan. Mieti. Kuinka moni julkkis on koulukiusattu? Tai kuinka monelle on huudeltu vielä vuosia ennen hänen julkisuuttaan, kaduilla? Mutta siellä he ovat mailman huipulla. Tiedän, miten huutelu voi satuttaa. Oon kärsiny siitä pitkään. Käyny pohjalla monesti. Joutunu uusiin ongelmiin. Mutta. AINA on toivoa. Koska tässä mä oon vielä olemassa. Hengissä. Onnellisena. Tiiän, että erittäin harvoin ihminen ei pääse yli ongelmistaan. Kärsii niistä tavalla tai toisella kuolemaansa asti. Mutta niin kauan kuin Sinä olet siinä lukemassa tätä blogia ja oot elossa, on toivoa. Usko itseesi. Elä elämääsi täysillä. Älä ajattele millainen voisit olla, vaan millainen olet. Hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet. Sellaiseksi olet syntynyt. Miksi sitä muuttamaan?
Sit vielä painoihanteista. Ne on oikeesti aika anorektiset. Moni alipainoinenkin tyttö tai poika miettii, kuinka läski hän on. Moni normaalipainoinen miettii, kuinka läski on. Tunnustan, että mielestäni laihuudessa on se joku. Enkä muiden mieliksi lihota kymmentä kiloa, jotta olisin reilusti normaalipainoinen. Mua kattoo moni normaalipainoinen ja sanoo, että kun hän on niiiin läski ja mä oon niin laiha. Jookivakiittimoimoi. Oot normipainoinen ja mä laiha. Onko jotain vikaa? Hyväksy itsesi, muuta en vaadi. Ei kannata miettiä, kuinka anorektinen voisit olla. Elämä on liian lyhyt siihen. Ja oikeesti. Ei se oo niin helppoo yrittää elää, kun koko ajan joku luu hankaa jotain. Se oikeesti sattuu. Nimen omaan fyysisesti. Missä oikeesti istut, jos ei oo lihaa tai läskiä alla, kun on kova penkki? No etit viis minuuttia sitä oikeaa asentoa (ja jos ei onnaa, ni joko makaat tai seisot). Sama juttu selän kaa, kun ei oo mitään sitä tukemassa. Mut sama juttu jos oisin normaalipainoinen. Nimittäin en muutaisi painoani. Enkä nyt ainakaan ryntää juomaan litraa oliiviöljyä. Vaikka mietin, mitä syön ja mitä se tekee tälle kropalle, niin ei se toisaalta tarkota, että söisin pelkää porkanaa. Mutta nyt puhutaankin jo stereotypioista.
En muuten jokaista kirjotusvirhettä poista ainakaan pariin päivvän. Ei oo aikaa. Ois elämä elettävänä.
Mutta seuraavaan kirjotukseen asti, pitäkää ittenne elossa! Pysykää kauniina!
XOXO, Arttu
Mun mielestä, ja monen muunkin, tässä mailmassa kiinnitetään liika huomiota ulkonäköön. Siihen, miten ihminen käyttäytyy. Hiuksiin. Vaatteisiin. Jalkoihin. Käsiin. Nenään. Silmiin. Kaikkeen!!! Mä saan oman ulkonäköni takia liikaa huomiota. Voisin varmaan kirjottaa tässä tunnin pelkästään listaa, mihin ihmiset kiinnittää huomiota minussa. Ehkä sen teenkin. :D Toivon, että oletpa sitten kaverini tai joku anonyymi blogini lukija, niin miettisit, mitä sanot toisille heistä itsestään. Mistä auot päätä, mistä olet kateellinen, mikä kannattaa pitää pään sisällä.
Mä saan ite kuulla mm. näistä aioista:
- mä oon liian laiha
- mulla on liian pitkät hiukset
- mä oon liian naisellinen
- mä meikkaan (sillon ku huvittaa)
- mä käytän "outoja" ja massasta poikkeavia vaateita (ehkä seuraan aikaani, so what?)
- mun farkut on liian tiukat
- mä ostan liian kalliita vaateita
- mä lakkaan kynteni (aina välillä)
- mä kävelen oudosti
- mä kuuntelen outoo musaa (tää mua erityisesti ihmetyttää, ku kuuntelen lähinnä paikallisesta massasta poikkeevaa musaa, mut samaa kuuntelee suunnilleen puolet maailmasta!)
- mä oon liian hyvä koulussa
- mä oon liian huono koulussa
- oon liian kevyt rakenteinen
- en syö tarpeeks
- syön outoo ruokaa
- oon joskus liian äänekäs
- puhun välillä liikaa
- joskus puhun liian hiljaa
- joskus puhun liian vähän
- herään liian aikasin
- meen nukkumaan liian myöhään
- en aina jaksa käyttää kaikkea vapaa-aikaani kouluun
- tai siivoamiseen
- tai mihinkään muuhunkaan
- tiiän liian paljon kauneudenhoidosta
- ja ravitsemuksesta
- ja paaaljon teoriaa muistakin asioista
- käytän joskus liian sivistynyttä kieltä ja hienoja sanoja
- käytän laukkua repun siasta
- mulla on outo pipo
- syön liian hitaasti
- käytän liikaa rahaa muuhun kuin ruokaan
- ostan musan kaupasta kun vois ladata ilmaseks netistä (koska kunnioitan tekijänoikeutta)
- oon joskus liian maissa
- ja joskus liian ilonen
- en osaa aina olla vakava (sen sijaan hihittelen itsekseni :D)
- jos mä joskus säikähän jotain tms. niin päästän mailman epämääräisemmän äänähdyksen (ja kaikki kattoo mua kun hullua tai kanaa sikojen seassa)
- saatan olla joskus liian syvällinen ja filosofinen ajattelia
- oon joskus mukavuudenhaluinen
- ja laiska
- mun muisti pätkii (koko ajan)
- oon jossain töissä liian hidas
- musta ei erota oonko nainen vai mies
- käytän naisten vaatteita
- ja mulla on naisten hiukset
- oon "nainen" (muiden mielestä)
- en oo muutenkaan maskuliininen
- ja istunkin oudosti
- kirjotan liian pienellä käsialalla
- katon outoja leffoja (koska muut ei tajuu niitä)
- kuka tämmösen paskan kaveri haluis olla? (ainii, teitä on ehkä 30 :))
- en hyväksy Facebookissa kaveriks ihmisiä, jotka ei oo mun kavereita oikeesti (enkä ees tunne kaikkia "kavereita")
- kasvan liian nopeesti
- oon joskus liian itsekäs
- JA mun jutut on välillä liian hulluja ja mielikuvitus laukkaa
Siinä ois kaikki. HUH! Kesti melkein tunti kirjottaa kaikki. Eikä kaikki oo oikeesti minkään järjen mukaisia. Mulle ollaan ilmeisesti kateellisia. Muhun on helppo purkaa ongelmat. Mut oikeesti jos teillä on ongelmia, jutelkaa vaikka psykologille. Mua, eikä meitä muitakaan "outoja" ihmisiä, oikeesti kiinnosta ne. Meidänkää itsetunto ei oo huipussaan. Mutta silti. Olemme omia itsejämme. Emme häpeä sitä. Rakastakaa tekin itseänne. Huono itsetunto ei oo hyväksi. Ei kannata miettii, mitä kiusaajat sanoo. Niillä on niitä ongelmia. Ne päätyy sinne katuojaan. Mieti. Kuinka moni julkkis on koulukiusattu? Tai kuinka monelle on huudeltu vielä vuosia ennen hänen julkisuuttaan, kaduilla? Mutta siellä he ovat mailman huipulla. Tiedän, miten huutelu voi satuttaa. Oon kärsiny siitä pitkään. Käyny pohjalla monesti. Joutunu uusiin ongelmiin. Mutta. AINA on toivoa. Koska tässä mä oon vielä olemassa. Hengissä. Onnellisena. Tiiän, että erittäin harvoin ihminen ei pääse yli ongelmistaan. Kärsii niistä tavalla tai toisella kuolemaansa asti. Mutta niin kauan kuin Sinä olet siinä lukemassa tätä blogia ja oot elossa, on toivoa. Usko itseesi. Elä elämääsi täysillä. Älä ajattele millainen voisit olla, vaan millainen olet. Hyväksy itsesi sellaisena, kuin olet. Sellaiseksi olet syntynyt. Miksi sitä muuttamaan?
Sit vielä painoihanteista. Ne on oikeesti aika anorektiset. Moni alipainoinenkin tyttö tai poika miettii, kuinka läski hän on. Moni normaalipainoinen miettii, kuinka läski on. Tunnustan, että mielestäni laihuudessa on se joku. Enkä muiden mieliksi lihota kymmentä kiloa, jotta olisin reilusti normaalipainoinen. Mua kattoo moni normaalipainoinen ja sanoo, että kun hän on niiiin läski ja mä oon niin laiha. Jookivakiittimoimoi. Oot normipainoinen ja mä laiha. Onko jotain vikaa? Hyväksy itsesi, muuta en vaadi. Ei kannata miettiä, kuinka anorektinen voisit olla. Elämä on liian lyhyt siihen. Ja oikeesti. Ei se oo niin helppoo yrittää elää, kun koko ajan joku luu hankaa jotain. Se oikeesti sattuu. Nimen omaan fyysisesti. Missä oikeesti istut, jos ei oo lihaa tai läskiä alla, kun on kova penkki? No etit viis minuuttia sitä oikeaa asentoa (ja jos ei onnaa, ni joko makaat tai seisot). Sama juttu selän kaa, kun ei oo mitään sitä tukemassa. Mut sama juttu jos oisin normaalipainoinen. Nimittäin en muutaisi painoani. Enkä nyt ainakaan ryntää juomaan litraa oliiviöljyä. Vaikka mietin, mitä syön ja mitä se tekee tälle kropalle, niin ei se toisaalta tarkota, että söisin pelkää porkanaa. Mutta nyt puhutaankin jo stereotypioista.
En muuten jokaista kirjotusvirhettä poista ainakaan pariin päivvän. Ei oo aikaa. Ois elämä elettävänä.
Mutta seuraavaan kirjotukseen asti, pitäkää ittenne elossa! Pysykää kauniina!
XOXO, Arttu
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
I'm on the right track, baby I WAS BORN THIS WAY #23†5†11
Heipparallaa!! Niiin paljon on taas kerenny tapahtua liian nopeesti. Yks niistä on Born This Way. Tää on liian Ihanaa! (jos ette tota Ihanaata oo vielä kuulleet, nii kuunnelkaa!)
Kirjottelen toivottavasti laajemmin vielä tällä viikolla. Katotaan, mitä sit keksitään...
xoxo, Arttu
Ps. meinasin saaha sydänhalvauksen, ku huomasin et kirjotin ton otsikon väärin. :D
Kirjottelen toivottavasti laajemmin vielä tällä viikolla. Katotaan, mitä sit keksitään...
xoxo, Arttu
Ps. meinasin saaha sydänhalvauksen, ku huomasin et kirjotin ton otsikon väärin. :D
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Anteeksi, onko Teillä aikaa? Kyllä neljä tuntia miinus viisi.
Heipparallaa! Siitä on piiiitkä aika, kun oon viimeks kirjotellu. Pyydän tätä anteeks ja parannan tapani ja organisoin elämäni, jotta pitkiä katkoja ei tulis. Mulla on tässä ollu huonoja viikkoja, paljon kiirettä ja väsymystä, ni ei oo tullu kirjoteltua. Koulu on vieny paljon aikaa, valitettavasti. Mutta tänään on hyvä päivä, kun huomenna alkaa TET, ja kouluun seuraavan kerran ens viikon tiistaina. Ei hirveesti tarvi miettiä mitään, paitsi ehkä mitä sit söis. : D
Jos joku ihmettelee tota otsikkoa, niin se johtuu siitä, että ranskassa kelloa kysytään noin ja siihen vastataankin... eh... aika personaalisesti. : D Keskustelu menee ranskaksi näin: Pardon, vous avez l'heure? Il est quatre (4) moins cinq (5). Toi ois luonnollisempaa kaupungilla joltain vieraalta kysyessä. Miksi? Koska se aloitetaan pardon (vastaa englannin sanaa excuse me, eli siis anteeksi), ja lisäksi siinä teititellään. Järkevästi puhekielelle suomennettuna se ois suunnilleen: Anteeks, mitä kello on? Viittä vail viis. Suomessa ei hirveesti teititellä (tai tässä tapuksessa ees sinutella). Jotenki kohteliaisuussäännöt poikkee kaikesta muusta maailmasta. Pitää munkin hieman skarpata kun pääsee ens syksynä Etelä-Saksaan vaihtoon. Siellä pitäis mm. opettajaa puhutella rouva/herra lehtorina.
Mutta ei täs hirveesti sit muuta. Kuvia laitan myöhemmin vielä.. Mutta kunnes seuraavan kerran kirjottelen, heippa! Xoxo.
Jos joku ihmettelee tota otsikkoa, niin se johtuu siitä, että ranskassa kelloa kysytään noin ja siihen vastataankin... eh... aika personaalisesti. : D Keskustelu menee ranskaksi näin: Pardon, vous avez l'heure? Il est quatre (4) moins cinq (5). Toi ois luonnollisempaa kaupungilla joltain vieraalta kysyessä. Miksi? Koska se aloitetaan pardon (vastaa englannin sanaa excuse me, eli siis anteeksi), ja lisäksi siinä teititellään. Järkevästi puhekielelle suomennettuna se ois suunnilleen: Anteeks, mitä kello on? Viittä vail viis. Suomessa ei hirveesti teititellä (tai tässä tapuksessa ees sinutella). Jotenki kohteliaisuussäännöt poikkee kaikesta muusta maailmasta. Pitää munkin hieman skarpata kun pääsee ens syksynä Etelä-Saksaan vaihtoon. Siellä pitäis mm. opettajaa puhutella rouva/herra lehtorina.
Mutta ei täs hirveesti sit muuta. Kuvia laitan myöhemmin vielä.. Mutta kunnes seuraavan kerran kirjottelen, heippa! Xoxo.
lauantai 12. helmikuuta 2011
Shoppin'
Tänään vietiin Lindan kanssa päivä shoppaillessa. En ikinä uskonu, että Lahessa voi oikeesti kuluttaa noin paljon aikaa (lähin kotoo klo 9.00 ja palasin klo 14.00). Oikeestaan mä istuin eka parturissa tunnin, niin se sit pidens päivää. Ei taas tullu ostettuu mitään suurta, vähän muotoilutuotteita, kengät, aurinkolasit ja meikkejä. Mut rahaa onnistuin käyttää taas ihan liikaa. Mutta sitten vähän kuvia;
Eka siitä, miltä mä näytin ennen hiusten leikkuuta:
Sitten jälkeen:
Ihan tommonen pieni ja sievä muutos. Mutta kun kyllästyy niin nopeesti kaikkeen, niin noin siinä sit käy... :)
Käytiinhäm me sit tietysti syömässäki. Ei taidettu kovin kauaa pyöriä, ennen kun mentiin syömään. Valittii nopeesti joku kahvila, ja Arnolds se sit oli. Mä otin semmosen ihanan kookos-originalin, ja sit fruitien. Linda sit tyyty kahviin. Mut hyvää oli!
Ängetää tähän väliin sit taas pari kuvaa...
Kummatkin oli hyvät, mutta huomasin liian myöhään, että en ottanu kuvia... Puolik syödyt ja juodut ruuat, voilà!
Sit vielä tommonen yhteiskuva:
Sit jatkettiin matkaa jonnekkin kohti sokkaria. Siellä pyörittiin ties kuinka kauan kosmetiikka oasastolla ympyrää.. Loppujen lopuksi päädyttiin sellaselle Make Up Storen seinälle, ja huhhuh sitä meikkien määrää. Siellä oli huulipunat, ripsarit, kajaalit, ja luomivärit (ja paaljon muuta) kaikissa sateenkaaren väreissä. Tulos oli sit seuraava:
Löyty siis eka pinkki, ja sit vielä sininen ripsari. Oli ihan pakko kokeilla Lopputulos oli aika mielenkiintoinen.
Sit me mentiiki yhteen jännään sovituskoppiin riehumaan. Istuskeltiin ja meikattiin ja laitetiin hiukset, ja otettiin vielä kuviakin. Oli siis kyllä mielenkiintonen tauko siellä...
UUUHHHH!!! Tuli tommonen spontaani idea siellä ollessa.
Sit kun oltiin siellä vähä liian kauan oltu, niin lähettiin pois. Ja mä olin sitten iltapäivällä jo kotona. Sitten taas ihmeteltiin tukkaa.. Kuvasin vielä ostamani kengät, ja kattelin muutaki ostamaani, ja sit piti taas syödä...
Laitetaas sit kuva niistä kengistä vielä:
Oli ihan mahtava olla taas vähä heilumassa kaupungilla pitemmän kaavan mukaan. Päivä oli kylmä ja aurinkoinen ja ihan mahtava. Ja oli kiva pitää pikku discoo Aleksilla, kun sato semmosia hileitä taivaalta. <3 Kiitos Linda ja Lahti!
XO, Arttu
Eka siitä, miltä mä näytin ennen hiusten leikkuuta:
Ihan tommonen pieni ja sievä muutos. Mutta kun kyllästyy niin nopeesti kaikkeen, niin noin siinä sit käy... :)
Käytiinhäm me sit tietysti syömässäki. Ei taidettu kovin kauaa pyöriä, ennen kun mentiin syömään. Valittii nopeesti joku kahvila, ja Arnolds se sit oli. Mä otin semmosen ihanan kookos-originalin, ja sit fruitien. Linda sit tyyty kahviin. Mut hyvää oli!
Ängetää tähän väliin sit taas pari kuvaa...
Kummatkin oli hyvät, mutta huomasin liian myöhään, että en ottanu kuvia... Puolik syödyt ja juodut ruuat, voilà!
Sit vielä tommonen yhteiskuva:
Sit jatkettiin matkaa jonnekkin kohti sokkaria. Siellä pyörittiin ties kuinka kauan kosmetiikka oasastolla ympyrää.. Loppujen lopuksi päädyttiin sellaselle Make Up Storen seinälle, ja huhhuh sitä meikkien määrää. Siellä oli huulipunat, ripsarit, kajaalit, ja luomivärit (ja paaljon muuta) kaikissa sateenkaaren väreissä. Tulos oli sit seuraava:
Sit me mentiiki yhteen jännään sovituskoppiin riehumaan. Istuskeltiin ja meikattiin ja laitetiin hiukset, ja otettiin vielä kuviakin. Oli siis kyllä mielenkiintonen tauko siellä...
Sit kun oltiin siellä vähä liian kauan oltu, niin lähettiin pois. Ja mä olin sitten iltapäivällä jo kotona. Sitten taas ihmeteltiin tukkaa.. Kuvasin vielä ostamani kengät, ja kattelin muutaki ostamaani, ja sit piti taas syödä...
Laitetaas sit kuva niistä kengistä vielä:
XO, Arttu
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)